Fanfiction tössähti ja loppui. Suunnittelin pidempää, mutta tuosta tuli oikea pannukakku. Katsotaan kirjoitanko enää IKINÄ!

Seuratkaa kuitenkin. Ehkä vielä julkaisen jotakin. ; )

Kiitos kaikille lukijoille. Anteeksi huono ficci.

Padmé seisoi Theedin niityllä. Hän mietti miten oli joutunut sinne. Äskenhän hän oli ollut vielä Tatooinella.

Padmé katseli ympärilleen. Kuinka hän oli kaivannutkaan kotiplaneettaansa. Hän huomasi pitävänsä yllään samaa mekkoa, joka hänellä oli ollut silloin, kun Anakin oli ollut täällä hänen kanssaan.

Padmé näki kaukaisuudessa hahmon. Hän ajatteli aluksi Anakinia. Mutta hän tiesi heti, ettei tulija ollut Anakin.

Hän lähti juoksemaan rinnettä alas. Kaukaisuudessa oleva hahmo lähti myös juoksemaan.

Padmé alkoi hymyilemään, sitten nauramaan. Hahmo suureni koko ajan. Pian hän saisi olla rakkaansa sylissä.

Obi-Wan nosti Padmén vahvoilla käsivarsillaan ilmaan. Hän pyöritti tätä ilmassa hetken aikaa. Sitten hän kietoi tämän syleilyynsä. >>Olen ikävöinyt sinua niin kauan>> hän kuiskasi Padmén korvaan >>Enää minun ei tarvitse lähetä luotasi.>> Padmé vain hymyili. Näin kaikki olisi hyvin. Ei senaattia, ei jedejä, ei imperiumia, vain he kaksi.

Ei edes Anakinia.

 

Padmé heräsi lattialta. Hän nousi istumaan ja mietti hetken, miten oli joutunut siihen paikkaan. Sitten hän muisti, mitä eilen oli tapahtunut ja myöskin hänen äskeisen unen.

Oliko hän tosiaan rakastunut Obi-Waniin?

Oliko hän tosiaan rakastunut miehensä parhaaseen ystävään? Hänen vanhaan ystäväänsä?

Padmé nousi ylös lattialta ja vaihtoi vaatteet. Miten hän voisi kohdata Obi-Wanin ilman nolostumista ja epäselvää höpöttämistä ja lopulta valehtelemista?

Obi-Wan istui pöydän ääressä ja mietti Padméa. Kaikki ne näyt ja sitten eilinen.

Olikohan hän rakastumassa Padméen?

Se olisi väärin. Jos tämä joskus kantautuisi Anakinin korviin, hän kuolisi.

Toisaalta Anakin vihasi häntä jo sen verran, että sillä tuskin olisi väliä.

Yhtäkkiä hän tunsi kosketuksen kädellään. Hän nosti katseensa. Padmén surulliset ruskeat silmät katsoivat häntä.

Obi-Wan katsoi häntä. He eivät puhuneet mitään. Lopulta Obi-Wan nousi seisomaan ja suuteli Padméa. Hellästi.

Lopulta kun he irtautuivat Padmé itki ja vajosi Obi-Wanin käsivarsille.

 

He seisoivat katsomassa Aurinkojen laskua.
Padmé hymyili pientä hymyä. Hän rakasti Obi-Wania, eikä enää voinut kieltää sitä itseltään. He auttaisivat toisiansa päästäkseen yli Anakinista.

Padmé kääntyi katsomaan Obi-Wania, joka piti häntä kädestä kiinni. Kun hän käänsi katseensa takaisin Aurinkoihin, hän tunsi näkevänsä näkyjä. Aivan kuin Anakin olisi seissyt heistä muutaman metrin päässä.

Hän hymyili ja nyökkäsi. Padmé hymyili hänelle takaisin.

>>Kiitos.>>

Padmé heilutti kevyesti kehtoa puolelta toiselle ja katseli kuinka Luke hitaasti vaipui uneen. Lopulta kun hän oli unessa Padmé harjasi hiuksensa kiinni ja meni ulos. Obi-Wania ei vieläkään näkynyt missään. Padmé nojasi seinään ja vaipui ajatuksiinsa. Hän oli miettinyt koko päivän Obi-Wania. Hänestä tuntui, että hänen koko käsityksensä jediritarista oli muuttunut täysin. Obi-Wan oli alkanut vaikuttamaan hänestä rennommalta ja jopa komeammalta. Ja sehän Padméa eniten tässä koko asiassa mietitytti.

Hetken päästä Padmé näki Obi-Wanin tulevan sorapolkua pitkin. Hänellä oli kädessä muutama pussi, jotka pullottivat ruoasta.

>>Meni aika tiukalle.>> Padmé sanoi. Auringot olivat melkein laskeneet. Obi-Wan naurahti. >>Mutta kuitenkin luvattuun aikaan.>> Padmé otti vastaan pussin ja vei sen sisälle. Hän purki osan ruoasta kaappiin ja lopuista laittoi iltapalaa. He istuutuivat pöydän ääreen.

>>Millaista keskustassa oli?>> Padmé kysyi samalla kun puraisi kuivattua hedelmää.

>>Normaalia. Imperiumi tuskin tulee vaikuttamaan tänne ikinä näkyvästi.>> Obi-Wan piti pienen tauon kun hörppäsi vettä. >>Paitsi että näin Palpatinen holoviestin.>> Padmé kohotti katseensa. >>Mitä hän sanoi?>>

>>Eipä mitään tärkeää. Hän vain kuulutti jedit palkkionmetsästäjien ykköskohteiksi.>> Obi-Wan sanoi hieman surullisesti. Padmé tunsi sääliä Obi-Wania kohtaan. Tottakai tämä oli huolissaan ystävistään jotka oli tuntenut melkeinpä koko elämänsä. Suurin osa heistä oli varmaan jo kuollut.

Padmé korjasi astiat pois. Obi-Wan istui tuolissaan ja tuijotti seinää mietteissään.

>>Hän varmasti miettii vieläkin sitä viestiä.>> Padmé ajatteli. Korjattuaan astiat hän meni Obi-Wanin luo ja laski kätensä tämän olkapäälle. >>Älä murehdi turhaan. Voima on heidän kanssaan.>> Obi-Wan nousi seisomaan. >>Minä tiedän.>> Hän katsoi Padméa pitkään. Molemmat katsoivat toisiaan silmiin pitkään. Padmé ei mahtanut itselleen enää mitään. Hän halusi tietää, tuntea minkälaista se olisi.

Padmé laittoi kätensä Obi-Wanin pään taakse ja kurottui suutelemaan tätä. Suudelma tuntui Padmésta pitkältä. Lopulta hitaasti he erosivat toisistaan. Obi-Wan oli selvästi mennyt täysin hämilleen Padmén teosta ja tuntui hakevan jonkinlaisia sanoja, mutta niitä ei tullut.

>>Anteeksi.>> Padmé lopulta kuiskasi ja juoksi omaan huoneeseensa.

Obi-Wan jäi seisomaan keittiöön. Edes Voima ei ollut varoittanut häntä tästä. Mutta se ei tuntunut kuitenkaan Obi-Wanista väärältä. Päinvastoin; se oli tuntunut oikealta ja hyvältä. Se tuntui samalta, kun hän oli ryhtynyt jedin tielle; oikealta ja hänelle tarkoitetulta.

Padmé sulki oven takanaan rauhallisesti. Hän jäi nojaamaan oveen. Hän ei tiennyt alkaisiko nauraa vai itkeä. Lopulta itku vei voiton. >>Mikä minua oikein vaivaa?>> Padmé ajatteli. >>Minähän rakastan Anakinia. Anakinia! En ketään muuta!>> Padmén jalat pettivät alta. Hän valahti lattialle ja jäi siihen makaamaan.

Obi-Wan oli jälleen alkanut mietiskelemään. Tällä kertaa hän yritti olla varovaisempi ja keskittyä padawanvuosiinsa, kun hän oli ollut Qui-Gonin opetuksessa.

Hän näki mestarinsa kertovan hänelle elävästä Voimasta, mitä Obi-Wan ei vieläkään hallinnut kunnolla. Ennen kuin Obi-Wan edes tajusi, muut muistot tulivat selvinä kuvina hänen mieleensä.

Anakin ja heidän erilaiset tehtävät. Dooku, joka oli yrittänyt käännyttää hänet Voiman pimeälle puolelle. Ja sitten, Obi-Wan näki jotain hätkähdyttävää. Padmé seisoi hänen edessään kimaltelevan mustassa mekossa. Tämä hymyili hänelle ja puhui jotain, mitä Obi-Wan ei kuullut. Padmé näytti iloiselta. Hän puhui ja puhui jostain hyvin iloisena. Yhtäkkiä Padmén taakse syntyi musta varjo. Obi-Wan yritti varoittaa tätä, mutta Padmé ei tuntunut kuulevan. Kun Padmé kääntyi varjoon päin, tämän avunhuuto kuului selvästi Obi-Wanin päässä. Sitten musta varjo nielaisi Padmén sisäänsä. Ja sen jälkeen…tyhjyys.

Obi-Wan aukaisi silmänsä. Vaikka näky oli ollut oudompi, hän oli silti täysin rauhallinen. >>Niin kuin oikean jedin tulee olla>> Obi-Wan ajatteli. Mutta oliko se ollut enne? Varoitus tulevasta? Vai pelkkä näky? Mestari Yoda oli joskus sanonut, että kun näkyyn yrittää vaikuttaa, se tapahtuu oikeasti.

Mutta mestari Yodakaan ei ollut aina oikeassa.

Padmé heräsi sängystään varhain aamulla. Häntä väsytti, muttei saanut enää unta. Luken nukuttamisessa ei ollut mennyt kauan, mutta hän ei saanut nukuttua kunnolla enää. Hän oli nähnyt painajaisia Anakinista ja Lukesta ja Leiasta. Sitten Obi-Wanin huuto oli tullut hänen uneensa. Painajaiset olivat kuitenkin jatkuneet senkin jälkeen.

Noustuaan sängystä Padmé meni katsomaan Lukea. Pikkuinen nukkui vielä sikeästi. Sitten hän meni keittiön puolelle.

>>Obi-Wan ei ole näköjään vieläkään ehtinyt kaupunkiin.>> Padmé huokaisi huomatessaan kaapissa olevan vielä muonapakkauksia. Juuri kun hän oli viemässä ruokia pöytään, hän näki Obi-Wanin tulevan omasta huoneestaan. Hän oli pukenut päälleen vain housunsa ja jediviittansa. Toisin sanoen Padmé näki hänet ilman paitaa.

>>Kautta Corusantin…>> Padmé ajatteli. Hänen hengityksensä tuntui salpaantuvan. Obi-Wanin lihaksikas vartalo oli niin…sanoinkuvaamaton.

Padmé pysytteli piilossa keittiönurkkauksessa ja antoi Obi-Wanin rauhassa mennä ovesta ulos. Äänettömästi Padmé kattoi pöydän ja alkoi nakertamaan muonapakkausta. Hetken päästä Obi-Wan tuli takaisin sisään.

>>Ah, huomenta Padmé.>>

>>Huomenta Obi-Wan>>

Obi-Wan seisoi hetken paikoillaan ja painui sitten huoneeseensa. Padméa hymyilitti. Syötyään Padmé laittoi astiansa pois ja meni omaan makuuhuoneeseensa. Luke alkoi vaikuttamaan nälkäiseltä. Padmé imetti hänet ja röyhtäytti. Sen jälkeen hän meni ulos. Oli päivän lämpimin hetki, ja siltä se tuntuikin. Obi-Wan tuli myös ulos.

>>Pärjäätkö hetken yksin Luken kanssa, jos käyn kaupungissa?>> hän kysyi.

>>Totta kai. Ja Larsithan ovat aivan pienen matkan päässä, jos jokin hätä tulee.>> Obi-Wan nyökkäsi. >>Minä käyn kapungissa ostamassa hieman muonatarvikkeita. Lainaan Owenin kiituria siksi aikaa.>> Hän lähti kävelemään pientä sorapolkua pitkin. >>Tulen takaisin ennen pimeää.>> Obi-Wan huikkasi vielä lopuksi ja katosi näkyvistä.

Padmé meni takaisin sisään. Hän pyöri hetken ympyrää olohuoneessa ja päätti sitten alkaa penkomaan kaappeja. Niistähän saattaisi löytää jotain mielenkiintoista.

>>Hei Owen!>> Obi-Wan huusi Owenille. Tumma hiuksinen mies kääntyi Obi-Wania kohti. >>Kas, Kenobi.>> Owen sanoi. Hänen äänensävystään ei saanut yhtään selvää, oliko hän ilahtunut vai turhautunut. >>Miten kasteviljely sujuu?>> Obi-Wan kysyi. >>Siinähän se. Kunhan vaan nuo Tuskeenit pysyisivät poissa näiltä kulmilta. Obi-Wan nyökkäsi ymmärtäväisesti. >>Ajattelin kysyä, että voisinko lainata kiituriasi?>> Owen nyökkäsi >>Voit, kuhan tuot sen illaksi takaisin.>> >>Tottakai. Ennen pimeää.>> Obi-Wan käveli kiiturille joka oli valmiina parin metrin päässä. Hän nousi kyytiin ja lähti nopeasti kohti keskustaa. Owen katsoi Obi-Wanin perään. Hän ei pitänyt jedeistä.

Obi-Wan oli alle puolessa tunnissa Mos Eisleyssä. Hän jätti kiiturin hieman syrjemmälle, etteivät jawat huomaisi sitä. Ensin hän kuitenkin meni paikalliseen baariin, hän ei ollut saanut kunnon juomaa pitkään aikaan. Hän veti jediviittansa hupun päähän ja meni sisään.

Baari oli suorastaan täynnä porukkaa. Paikassa oli monta erilaista lajia, muttei yhtään mitä Obi-Wan ei olisii ikinä nähnyt. Hän istui baaritiskille ja tilasi "Espan Sininen"-juoman joka tuntui olevan kestosuosikki. Joskin kevyt puheensorina kuului koko ajan. Yhtäkkiä paikan hololähetin aukesi ja olioiden puhe loppui. Kuvassa näkyi itse imperiumin johtaja – keisari Palpatine!

>>Tämä on imperiumin toinen päivä. On kulunut jo kaksi standardivuotta siitä, kun homehtunut tasavalta kukistettiin ja tuore hallinta alkoi!>> Palpatinen käreä ääni kuului. Hän oli vetänyt mustan hupun päähänsä niin, että vain hänen nenänsä ja suunsa näkyivät.

>>Mutta voittomme ei ole vielä täydellinen. Monta tasavallan rikollista on vielä vapaana, esimerkiksi jedit! Jos tuotte heidät imperiumille, voimme luvata, että loppu elämänne aikana teidän ei tarvitse huolehtia mistään.!>> Yhtäkkiä kuva vaihtui ja Obi-Wan huomasi monien jeditovereidensa kuvia pyörivän hololla. Yhdessä välissä hän näki Yodan ja viimeisenä itsensä.

>>Katsokaa tarkkaan ympärillenne, he voivat olla aivan teidän vieressänne.>> Palpatine sanoi ja hololähetys loppui.

Obi-Wan katsoi parhaakseen häipyä baarista auringon valoon.

Padmé astui taloon, jossa hän tulisi asumaan todennäköisesti koko loppuelämänsä. Se oli pieni savimökki, jossa oli pieni keittämistila, ruokapöytä, sohva ja kaksi makuuhuonetta.

Padmé piti Lukea sylissään. Luke muistutti niin paljon sisartaan, että se kirpaisi hänen sydäntään josta Padmé oli hetki sitten joutunut luopumaan. Hän tiesi kuitenkin, että Leia oli hyvissä käsissä. Bail oli mukava ja viisas senaattori ja hänen vaimonsa oli hyvin lempeä ihminen.

Obi-Wankin astui sisään. >>Hmm… luulisi, että tässä voisi vietellä mukavasti eläkepäiviä.>>

Padmé hymähti. >>Eiköhän tämä kelpaa. Kuka tässä on asunut ennen?>>

>>Joku vanha kasteviljelijä. Menehtyi kuulema johonkin pitkäaikaiseen sairauteen.>> Obi-Wan sanoi ja vei Padmén laukun toiseen makuuhuoneeseen.

>>Elikö hän yksin?>> Padmé kysyi. Hän halusi pitää jonkinlaista keskustelua yllä, ennen kuin kiusaantunut hiljaisuus leviäisi heidän ympärilleen.

>>Kyllä hänellä perhe taisi olla, mutta vaimo kuoli synnytykseen lapsi mukanaan…>> Obi-Wan vaikeni. Ehkä hänen ei olisi pitänyt kertoa oikeaa syytä. Obi-Wan vilkaisi oviaukosta Padméa. Tämän kauniit kasvonsa näyttivät tyhjentyvän ehkä sekunniksi, mutta sitten jonkinlainen elo palasi niille.

>>Mies parka>> Padmé huokaisi hiljaa. >>Joutui kärsimään koko loppu elämänsä.>> >>Niin kuin eräs toinenkin sielu…>

Obi-Wan tuli makuhuoneesta ulos. Hän oli hieman punastunut töppäyksestään.

>>Minä käyn sanomassa senaattori Orgaanalle, että he voivat lähteä Alderaanille.>>

Padmé nyökkäsi. Hän katsoi, kun Obi-Wan katosi takaisin pihalle.

Sitten hän meni Luken kanssa makuuhuoneeseen minne Obi-Wan oli laittanut hänen laukkunsa. Hän laski Luken sängylle ja laittoi harvaksi käyneen vaatevarastonsa makuhuoneen kaappiin. Senaattorina hänellä oli ollut paljon vaatteita, todella paljon ja ne oli tehty mitä hienoimmista kankaista. Senaatorin piti aina olla edukseen itselleen sekä planeetalleen.

Nyt se laaja varasto oli vähentynyt niin pieneksi, että se suoraan hämmästytti häntä. Obi-Wanilla taas ei ollut oikeastaan muuta, kuin nykyiset vaatteensa ja kaksi jedikaapua; yksi oma ja yksi hänen entisen mestarinsa, Qui-Gon Jinnin.

Padmé oli tutustunut Qui-Goniin ja Obi-Waniin Naboon kauppasaarron aikana. Silloin hän itse oli ollut Naboon kuningatar ja Obi-Wan vasta padawan-oppilas. Qui-Gon oli ollut hyvin viisas jedi ja Padmé oli kunnioittanut tätä suuresti, vaikkei ollut aina yhtynyt tämän mielipiteisiin..

Myös Obi-Wanista oli tullut mestarinsa tavoin suuri jedi; älykäs, taitava ja yksi jediritareiden kunnioitetuimmista.

Anakin oli taas ollut taidoiltaan mahtava jedi, hän oli vastannut yksin yhtä jedipataljoonaa.

Padmé oli aina ymmärtänyt Anakinin turhautumisen, kun häntä ei otettu jedineuvoston jäseneksi, tai annettu mestarin arvoa. Mutta nyt Padmé ymmärsi, että kunnianhimo oli yksi syy, miksi Anakin oli kääntynyt pimeälle puolelle.

Suurin syy taisi olla Anakinin painajaiset hänen kuolemasta. Ja niin oli melkein käynyt ja juuri sen takia, että Anakin oli yrittänyt pelastaa hänet.

　

　

　

Padmé käveli ulos. Auringot olivat laskeneet ja pimeys oli alkanut levitä Aavikkoplaneetalle. Hän näki Obi-Wanin kävelevän takaisin savimökille.

>>Senaattori Organa lupasi pitää Leiasta hyvää huolta.>> Obi-Wan sanoi tullessaan Padmén luo. Hän oli laittanut kätensä kaavun sisään ja hymyili Padmélle. Padmén ei ollut ennen huomannut tuon hymyn hurmaavuutta.

>>Jos Obi-Wanista ei olisi ollut jedi, hänellä olisi monta ihailijaa.>> Padmé ajatteli. >>Olisinkohan minäkin ollut?>>

Padmé hymyili Obi-Wanille. >>Tiedän. Minä luotan Bailiin yhtä paljon kuin sinuun.>>

Padmé sulki nopeasti suunsa. >>Mitä minä tuollakin tarkoitin?>>

>>Hmm… Kiitos.>> Obi-Wan sanoi selvästi häkeltyneenä. Hän käveli savimökin sisälle ja meni keittiön puolelle.

>>Meillä on valitettavasti vain näitä muonapakkauksia.>> Hän sanoi ottaessaan niitä viittansa sisältä.

>>Kaipa me pärjäämme näillä tämän päivän.>> Padmé sanoi. Hän inhosi muonapakkauksia. Ne maistuivat aina homehtuneilta, vaikka niiden vanhentumispäivään olisi viisi standardivuotta.

He istuutuivat pienen pöydän ääreen. Tilanne jostain syystä muistutti Padméa suuresti siitä hetkestä, kun he Anakinin kanssa olivat matkustaneet salaa Naboolle. Padmén sydäntä kouraisi, kun hän ajatteli Anakinin hymyä, Anakinin silmiä…

Padmé laski katseensa ja alkoi avaamaan muonapakkauksen kuorta. Obi-Wan oli avannut pussin ja kaatoi sillä välin heidän laseihinsa vettä. Hiljaisuus vallitsi heidän syödessään. Padmé oli vajonnut mietteisiinsä.

Miksi hän oli ajatellut Obi-Wania hurmaavana? Ja laukaissut sellaisia raketteja suustaan? Ei hän voinut mitenkään pitää Obi-Wanista sillä tavalla. Hänhän rakasti Anakinia. Vaikka tämä olikin kääntynyt pimeälle puolelle, hän silti rakasti tätä. Ja Padmé tiesi, että jossain syvällä sisällään, tai sitten aivan pinnassa, Anakin rakasti häntä.

Obi-Waninkin ajatukset olivat karanneet Padméen.

Mitä Padmé oli tarkoittanut sillä luottamisella? Oliko se ollut jokin vitsi, jota hän ei ollut ymmärtänyt. Vai tarkoittiko hän sitä tosissaan? Ja hänen katseensa oli loistanut jotenkin.

Illallinen syötiin kaikessa hiljaisuudessa. Molemmat toivottivat toisilleen hyvät yöt ja menivät huoneisiinsa.

Padmé vaihtoi yöpukunsa päälle ja laittoi Luken kehdon tapaiseen hökötykseen. Luke oli ollut koko päivän rauhallinen, mutta yöstä voisi hyvinkin tulla toisenlainen. Padmé toivotti Lukelle hyvät yöt ja meni itsekin sänkyyn. Hän ei tiennyt miksi, mutta kun hän yritti miettiä huomista tai Lukea, hänen ajatuksensa karkasivat aina Obi-Waniin. Lopulta Padmé nukahti levottomaan uneen.

Obi-Wan istui lattialla jalat ristissä. Hän meditoi. Eihä jedien aina tarvinnut nukkua. Hän oli syventynyt mietteisiinsä niin syvästi, ettei aistinut edes ulkomaailmaa.

Yleensä Obi-Wan vain mietti Voimaa ja viime hetken tapahtumia. Nyt hän kuitenkin oli vaipunut miettimäänkoko elämänsä.

Hän näki Yodan. Hän näki ensimmäisen valosapelinsa. Hän näki itsensä Bantin kanssa istumassa jeditemppelin suihkulähteellä. Hän näki itsensä harjoittelemassa valonmiekkailua eri mestareiden johdolla. Hän näki Qui-Gonin pyytävän häntä padawanikseen. Ne olivat Obi-Wanille muistoja, joita hän joskus mielellään mietti. Mutta ennen kuin hän edes tajusi, kaikki ikävät alkoivat valua hänen mieleensä.

Bruckin kuolema. Kuinka he olivat taistelleet vesiputouksen päällä ja Bruck oli lopulta pudonnut alas maahan. Sitten hän näki Cerasin. Tyttö oli vaipunut hänen käsivarsilleen, koska oli joutunut Melida/Daan-planeetan taistelu ristituleen. Obi-Wan yritti taistella muistoja vastaan, mutta ne vain jatkuivat.

Seuraavana hän näki Qui-Gonin. Hän katseli laserseinän läpi kuinka se sithlordi lävisti Obi-Wanin mestarin kaksiteräisellä lasemiekallaan.

>>EI!>> hänen oma huutonsa kaikui hänen mielessään. Hän räväytti silmänsä auki ja kaatui selälleen lattialle. Hän huomasi olevansa läpimärkä hikoilustaan ja hengittävän raskaasti.

>>Kuin painajainen>> Obi-Wan ajatteli mielessään. Yhtäkkiä hänen huoneensa ovi aukesi ja Padmé juoksi sisään. Hänen kasvoillaan oli huolestunut ilme.

>>Mikä hätänä?>> Obi-Wan kysyi ihmeissään.

>>Kuulin sinun huutavan. Luulin, että sinulla oli jokin hätä.>>

>>Ei, ei minulla mitään hätää ole. Kiitos kysymästä.>>

He alkoivat kuulla parkumista viereisestä huoneesta.

>>Luke>> Padmé huokaisi ja meni tämän luo. Obi-Wan nousi lattialta ja meni Padmén perässä hänen huoneeseen. >>Olen pahoillani Padmé. Minun pitäisi olla tarkempi mietiskelyissäni.>> Padmé otti Luken syliinsä ja alkoi tuudittamaan häntä. >>Ei se mitään Obi-Wan. Mene sinä vain nukkumaan.>>

>>Oletko varma? Voin kyllä auttaa…>>

>>Ei tarvitse. Kyllä minä Luken osaan yksin hoitaa.>>

Obi-Wan katsoi häntä hetken. >>Hyvä on sitten. Hyvää yötä.>> hän sanoi ja lähti omaan huoneeseensa.

Häntä harmitti. Miksi hänen oli pitänyt mennä huutamaan kesken meditoinnin? Tai miksi edes hänen mietiskelyt olivat menneet niin pitkälle?

>>Mietiskelemällä…>> Obi-Wan ajatteli sarkastisesti. Sillähän kaikkeen vastauksen saa.