Padmé astui taloon, jossa hän tulisi asumaan todennäköisesti koko loppuelämänsä. Se oli pieni savimökki, jossa oli pieni keittämistila, ruokapöytä, sohva ja kaksi makuuhuonetta.

Padmé piti Lukea sylissään. Luke muistutti niin paljon sisartaan, että se kirpaisi hänen sydäntään josta Padmé oli hetki sitten joutunut luopumaan. Hän tiesi kuitenkin, että Leia oli hyvissä käsissä. Bail oli mukava ja viisas senaattori ja hänen vaimonsa oli hyvin lempeä ihminen.

Obi-Wankin astui sisään. >>Hmm… luulisi, että tässä voisi vietellä mukavasti eläkepäiviä.>>

Padmé hymähti. >>Eiköhän tämä kelpaa. Kuka tässä on asunut ennen?>>

>>Joku vanha kasteviljelijä. Menehtyi kuulema johonkin pitkäaikaiseen sairauteen.>> Obi-Wan sanoi ja vei Padmén laukun toiseen makuuhuoneeseen.

>>Elikö hän yksin?>> Padmé kysyi. Hän halusi pitää jonkinlaista keskustelua yllä, ennen kuin kiusaantunut hiljaisuus leviäisi heidän ympärilleen.

>>Kyllä hänellä perhe taisi olla, mutta vaimo kuoli synnytykseen lapsi mukanaan…>> Obi-Wan vaikeni. Ehkä hänen ei olisi pitänyt kertoa oikeaa syytä. Obi-Wan vilkaisi oviaukosta Padméa. Tämän kauniit kasvonsa näyttivät tyhjentyvän ehkä sekunniksi, mutta sitten jonkinlainen elo palasi niille.

>>Mies parka>> Padmé huokaisi hiljaa. >>Joutui kärsimään koko loppu elämänsä.>> >>Niin kuin eräs toinenkin sielu…>

Obi-Wan tuli makuhuoneesta ulos. Hän oli hieman punastunut töppäyksestään.

>>Minä käyn sanomassa senaattori Orgaanalle, että he voivat lähteä Alderaanille.>>

Padmé nyökkäsi. Hän katsoi, kun Obi-Wan katosi takaisin pihalle.

Sitten hän meni Luken kanssa makuuhuoneeseen minne Obi-Wan oli laittanut hänen laukkunsa. Hän laski Luken sängylle ja laittoi harvaksi käyneen vaatevarastonsa makuhuoneen kaappiin. Senaattorina hänellä oli ollut paljon vaatteita, todella paljon ja ne oli tehty mitä hienoimmista kankaista. Senaatorin piti aina olla edukseen itselleen sekä planeetalleen.

Nyt se laaja varasto oli vähentynyt niin pieneksi, että se suoraan hämmästytti häntä. Obi-Wanilla taas ei ollut oikeastaan muuta, kuin nykyiset vaatteensa ja kaksi jedikaapua; yksi oma ja yksi hänen entisen mestarinsa, Qui-Gon Jinnin.

Padmé oli tutustunut Qui-Goniin ja Obi-Waniin Naboon kauppasaarron aikana. Silloin hän itse oli ollut Naboon kuningatar ja Obi-Wan vasta padawan-oppilas. Qui-Gon oli ollut hyvin viisas jedi ja Padmé oli kunnioittanut tätä suuresti, vaikkei ollut aina yhtynyt tämän mielipiteisiin..

Myös Obi-Wanista oli tullut mestarinsa tavoin suuri jedi; älykäs, taitava ja yksi jediritareiden kunnioitetuimmista.

Anakin oli taas ollut taidoiltaan mahtava jedi, hän oli vastannut yksin yhtä jedipataljoonaa.

Padmé oli aina ymmärtänyt Anakinin turhautumisen, kun häntä ei otettu jedineuvoston jäseneksi, tai annettu mestarin arvoa. Mutta nyt Padmé ymmärsi, että kunnianhimo oli yksi syy, miksi Anakin oli kääntynyt pimeälle puolelle.

Suurin syy taisi olla Anakinin painajaiset hänen kuolemasta. Ja niin oli melkein käynyt ja juuri sen takia, että Anakin oli yrittänyt pelastaa hänet.

　

　

　

Padmé käveli ulos. Auringot olivat laskeneet ja pimeys oli alkanut levitä Aavikkoplaneetalle. Hän näki Obi-Wanin kävelevän takaisin savimökille.

>>Senaattori Organa lupasi pitää Leiasta hyvää huolta.>> Obi-Wan sanoi tullessaan Padmén luo. Hän oli laittanut kätensä kaavun sisään ja hymyili Padmélle. Padmén ei ollut ennen huomannut tuon hymyn hurmaavuutta.

>>Jos Obi-Wanista ei olisi ollut jedi, hänellä olisi monta ihailijaa.>> Padmé ajatteli. >>Olisinkohan minäkin ollut?>>

Padmé hymyili Obi-Wanille. >>Tiedän. Minä luotan Bailiin yhtä paljon kuin sinuun.>>

Padmé sulki nopeasti suunsa. >>Mitä minä tuollakin tarkoitin?>>

>>Hmm… Kiitos.>> Obi-Wan sanoi selvästi häkeltyneenä. Hän käveli savimökin sisälle ja meni keittiön puolelle.

>>Meillä on valitettavasti vain näitä muonapakkauksia.>> Hän sanoi ottaessaan niitä viittansa sisältä.

>>Kaipa me pärjäämme näillä tämän päivän.>> Padmé sanoi. Hän inhosi muonapakkauksia. Ne maistuivat aina homehtuneilta, vaikka niiden vanhentumispäivään olisi viisi standardivuotta.

He istuutuivat pienen pöydän ääreen. Tilanne jostain syystä muistutti Padméa suuresti siitä hetkestä, kun he Anakinin kanssa olivat matkustaneet salaa Naboolle. Padmén sydäntä kouraisi, kun hän ajatteli Anakinin hymyä, Anakinin silmiä…

Padmé laski katseensa ja alkoi avaamaan muonapakkauksen kuorta. Obi-Wan oli avannut pussin ja kaatoi sillä välin heidän laseihinsa vettä. Hiljaisuus vallitsi heidän syödessään. Padmé oli vajonnut mietteisiinsä.

Miksi hän oli ajatellut Obi-Wania hurmaavana? Ja laukaissut sellaisia raketteja suustaan? Ei hän voinut mitenkään pitää Obi-Wanista sillä tavalla. Hänhän rakasti Anakinia. Vaikka tämä olikin kääntynyt pimeälle puolelle, hän silti rakasti tätä. Ja Padmé tiesi, että jossain syvällä sisällään, tai sitten aivan pinnassa, Anakin rakasti häntä.

Obi-Waninkin ajatukset olivat karanneet Padméen.

Mitä Padmé oli tarkoittanut sillä luottamisella? Oliko se ollut jokin vitsi, jota hän ei ollut ymmärtänyt. Vai tarkoittiko hän sitä tosissaan? Ja hänen katseensa oli loistanut jotenkin.

Illallinen syötiin kaikessa hiljaisuudessa. Molemmat toivottivat toisilleen hyvät yöt ja menivät huoneisiinsa.

Padmé vaihtoi yöpukunsa päälle ja laittoi Luken kehdon tapaiseen hökötykseen. Luke oli ollut koko päivän rauhallinen, mutta yöstä voisi hyvinkin tulla toisenlainen. Padmé toivotti Lukelle hyvät yöt ja meni itsekin sänkyyn. Hän ei tiennyt miksi, mutta kun hän yritti miettiä huomista tai Lukea, hänen ajatuksensa karkasivat aina Obi-Waniin. Lopulta Padmé nukahti levottomaan uneen.

Obi-Wan istui lattialla jalat ristissä. Hän meditoi. Eihä jedien aina tarvinnut nukkua. Hän oli syventynyt mietteisiinsä niin syvästi, ettei aistinut edes ulkomaailmaa.

Yleensä Obi-Wan vain mietti Voimaa ja viime hetken tapahtumia. Nyt hän kuitenkin oli vaipunut miettimäänkoko elämänsä.

Hän näki Yodan. Hän näki ensimmäisen valosapelinsa. Hän näki itsensä Bantin kanssa istumassa jeditemppelin suihkulähteellä. Hän näki itsensä harjoittelemassa valonmiekkailua eri mestareiden johdolla. Hän näki Qui-Gonin pyytävän häntä padawanikseen. Ne olivat Obi-Wanille muistoja, joita hän joskus mielellään mietti. Mutta ennen kuin hän edes tajusi, kaikki ikävät alkoivat valua hänen mieleensä.

Bruckin kuolema. Kuinka he olivat taistelleet vesiputouksen päällä ja Bruck oli lopulta pudonnut alas maahan. Sitten hän näki Cerasin. Tyttö oli vaipunut hänen käsivarsilleen, koska oli joutunut Melida/Daan-planeetan taistelu ristituleen. Obi-Wan yritti taistella muistoja vastaan, mutta ne vain jatkuivat.

Seuraavana hän näki Qui-Gonin. Hän katseli laserseinän läpi kuinka se sithlordi lävisti Obi-Wanin mestarin kaksiteräisellä lasemiekallaan.

>>EI!>> hänen oma huutonsa kaikui hänen mielessään. Hän räväytti silmänsä auki ja kaatui selälleen lattialle. Hän huomasi olevansa läpimärkä hikoilustaan ja hengittävän raskaasti.

>>Kuin painajainen>> Obi-Wan ajatteli mielessään. Yhtäkkiä hänen huoneensa ovi aukesi ja Padmé juoksi sisään. Hänen kasvoillaan oli huolestunut ilme.

>>Mikä hätänä?>> Obi-Wan kysyi ihmeissään.

>>Kuulin sinun huutavan. Luulin, että sinulla oli jokin hätä.>>

>>Ei, ei minulla mitään hätää ole. Kiitos kysymästä.>>

He alkoivat kuulla parkumista viereisestä huoneesta.

>>Luke>> Padmé huokaisi ja meni tämän luo. Obi-Wan nousi lattialta ja meni Padmén perässä hänen huoneeseen. >>Olen pahoillani Padmé. Minun pitäisi olla tarkempi mietiskelyissäni.>> Padmé otti Luken syliinsä ja alkoi tuudittamaan häntä. >>Ei se mitään Obi-Wan. Mene sinä vain nukkumaan.>>

>>Oletko varma? Voin kyllä auttaa…>>

>>Ei tarvitse. Kyllä minä Luken osaan yksin hoitaa.>>

Obi-Wan katsoi häntä hetken. >>Hyvä on sitten. Hyvää yötä.>> hän sanoi ja lähti omaan huoneeseensa.

Häntä harmitti. Miksi hänen oli pitänyt mennä huutamaan kesken meditoinnin? Tai miksi edes hänen mietiskelyt olivat menneet niin pitkälle?

>>Mietiskelemällä…>> Obi-Wan ajatteli sarkastisesti. Sillähän kaikkeen vastauksen saa.